Pentukurssi otti ja loppu, mitäs sitä sitten keksittäs? Sopivasti siirtykin pentukurssin viimenen kerta tälle päivälle eikä tarttennu skippailla kurssikertoja lisää.  Sista tuntui muistavan minne oltiin menossa, kun taas sai kentän viereisessä metsikössä juoksennella vapaana ja otti siitä ainakin ilon irti - sai mahottomat hepulikohtaukset ja yritti koko matkan haastaa mukaan leikkiin! Kurssilla piettiin pentusten lopputesti ja saatiin todistukset - oujee!

Sistan raksi ruutuun -todistus: 

- Ohitukset ja kontaktikävely: Erinomainen

(Pujoteltiin ringissä koirakoitten ohitse. Yhessä kohtaa maltti herpaantu ja meinas lähtee tekemään tuttavuutta koirakaveriin, josta palautus kontaktiin)

- Istuminen: Erinomainen

- Maahanmeno: Erinomainen

(Sisselille tuli pieni muistikatko ja tarjotteli vääriä temppuja ensin, vaan syttyhän se lamppu ja löyty oikea liike;P)

- Luoksetulo: Erinomainen

(Vaihettiin toisten ohjaajien kanssa koiria ja vuorotellen kutsuttiin oma sesse pois. Sisselillä meni vieraan ohjaajan kanssa mukavasti. Siellä se viihdytti itseään kärttämällä namipussista nameja.. Mitenniin ahne!?! Maltto sentes luokse vielä tulla;D)

On se mallioppilas..;) Voivoi, ollapa tokostelu noin helppoa:P Sistalla oli muutenkin kivaa olla kentällä jaoston "maskottina", vuorotellen kävi kuhunkin tekemässä tuttavuutta:) Kurssin aikaan Sistan koirasosiaalisuus on ainakin kasvanu. (vaikkei kentällä leikitäkään, mutta siellähän tuo on karaistunu ja tottunu et ympärillä häsää muitakin koissuja). Ekalla kerralla ei meinannu uskaltaa mennä tutustumaan ees itteään pienempiin koiriin, kun nyt olis niin innoissaan jo leikkimässä kaikkien kanssa..! Ja tää pitäs onnistua pitämään viä kasassa;D Aika monta koirakontaktia sillä on kyllä ollu kurssin ulkopuolellakin.

Kurssin jälkee palloiltiin hetkonen vielä keskustassa ja pikku-puikkis seuras melkeen koko ajan kontaktilla. Hassu kettulainen tietää mistä palkka maksetaan!;)

Antibiootit on syöty ja toivottavasti nieluvaivat jäis nyt tuolla yhellä kuurilla pois. Naskalihampaiden kanssa on taisteltu(!) viime päivät. Vetoleluille löytyny käyttöä.. Mokomatkin eivät taho irrota, vaikka miten vähästä roikkuvat kiinni. Nyt on yläältä kaik etunaskalit saatu irtoomaan, alhaalla vielä heiluvia/vaihtuvia. Jospa ne siitä hiljalleen.

Sistan tuhovimmakin on pysyny aisoissa:) Tosin ilmiömäisiä pelastuksiakin on tehty. Pennelin suusta on kaivettu pariin otteeseen kännykkää ja kaukosäädintä.. Molemmissa muutama naskalijälki, mutta vielä toimii entiseen malliin.. Ollaanko meillä vähä liian huolettomia tuollaiselle ovelalle kettulaiselle, häh;P Matonkin uskaltauduin laittamaan jo paikalleen ("vesivahinkoja" sattuu vielä, mutta vahinkopaikat samat vanhat..) ja pikkupuikkis sai siitäkin hepulin aiheen. On se huvittava, kun tekee äkkisykähdyksiä hepuloidessaan ja häntä painuu samalla koipien väliin. Juoksee melkein kirjaimellisesti tuli persauksien alla vailla päämäärää ja vaanii sitten, jotta josko saisi houkuteltua leikkiin / jonkun tekosyyn jatkaa rallia. Ihan höpelö..

Vastapainoksi edellisen postauksen hurjalle pedolle. Sista <3 Melkeen 4kk jo...