Koskapa ulkona treenaaminen -25 asteen pakkasissa ei ole allekirjoittanutta houkuttanut, niin onpahan lähes viikonpäivät keskitytty vaihteeksi tunnistusnoudon alkeiden syvimpään olemukseen - virheiden kautta onnistumisiin ja toisinpäin eli sinne ja takaisin. hajuerottelua on pikkutirpalle tehty säännöllisen epäsäännöllisesti, joten riskillä yhdistin tunnarikapulat  pitkästä aikaa hommaan mukaan. Liekkö tuo sisällä treenaaminen tunnarissa niin kovin järkevää, mutta ainakin jotain liikettä on edes _yritetty_  viedä eteenpäin. Jotakin on ilmeisesti tehty oikeinkin, koskapa "kyllä se kotona osaa"  -mentaliteettia alkaa löytyä varsin mukavasti;D Eilen pikkupuikko nuuskutteli tehokkaasti (4) kapulat oikealta vasemmalle. Nappasi oman kapulan suuhun heti oikean kohdalle päästyään ja tarkisti loputkin kapulat, omaa edelleen hampaiden välissä roikottaen:) Tänään taas ei olisi maltettu kapuloita sen kummemmin nuuskutella, joten uusiksihan se meni ennenkuin oma löytyi. Neutraaleissa tunnarikapuloissa alkaa käydä kato, joten taitaa tunnarointi jäädä kohta paussille. Alku on ihan lupaava:) Viikonlopuksi on luvattu jo lauhempaa keliäkin, joten josko sitä näppejä jäädyttämättä voisi jo ulkona tehdä muutakin kuin roikkua hihnanpitäjänä tai lampsia vapaana kirmaavien koiruuksien perässä..

Photoshopattu Luna

Ja se off topic, joka ei koirien sielunmaailmaan liity kuin välillisesti ulkoilmareippailun lomasta. Eilen lenkillä jäin kattelemaan täysikuuta ja kuuhulluuden(?) innoittamana piti ihan kaivaa kamera esiin ja käydä räpsimässä muutama kuva valonlähteestä. Käsisäätöjen kanssa sitä on melkoisen kädetön -asetusten opettelu on jäänyt amatöörimäisen valokuvauksen varjoon- eli melkoista testikuvailua siitä sitten tulikin.

Ja pari talvikuvaa

Pikkuhukka on ehtinyt jo puolen vuoden ikään - kuukaus on menny taas ihan huomaamatta ohi. Harmi vaan, että pakkaskausi ei tunnu ohittuvan samassa tahdissa - vai onko se vain kuvitelmaa.. Kylmää, kylmää, kylmää tuntuu olleen ainakin ihan liian kauan!!!

Viime viikolla onneks oli hetkisen lauhaa säätä ja päästiin piipahtamaan ryhmätreeneissäkin vaihteeksi:) Pääteemana luoksepäästävyys ja kentällä oli (harvinaista kyllä) kerrankin äijämeininkiä, kun treenikamujen äijiä oli pestattu luoksepäästävyyttä testailemaan. Pikkuakka katteli uusia rapsuttelijoita vähän ihmeissään, mutta ei kumminkaan väistellyt yhtään, vaan meni kaikkia tulokkaita vastaan. Hyvä niin. Ryhmäläinen oli suunnitellu treeniin lisäks liiikkeestä seisomista (jepjep), luoksaria ja peruuttamista. Kaveri oli kattomassa muuten vaan treenejä ja saatiin treenattua sit samalla vauhtiluoksareita avustajan kanssa. On kyllä meille sopiva treenipaikka, kun saapi tehä omassa vapaudessa ja oman tason mukaan - häiriöbonuksella:) Pikkuakka keskitty pääasiassa hyvin tekemiseen, vaikka tuntuu noin muuten olevan (vielä) niin ultimatekoirasosiaalinen, että ulkoillessa ei jää ykskään nelijalkanen huomaamatta.

Kotosalla -omassa rauhassa - ja lähimaastoissa -kolinoitten ja äänien häiriöimänä- on yritetty touhata paljon kaikenmoista. Metallikapulaakin on jokusen kerran päässyt ilolla ja riemulla kanniskelemaan pitkin poikin olkkaria. Tuo asenne kun säilyis metsuun, niin olispa hienoa:) Nyt ihmetellään, miten kakaralle saa opetettua kunnollisen seisomisen;D Naksusta luovuin tällä erää, kun tuntuu refleksit olevan sen verran hitaat, että Siiseli ehtii joko a) lyödä kyynärät maihin tai b) sei...-peruu-peruu-peruu..On vissii kannattanu opettaa neiti peruuttamaan.. x) Toinen miettimisen aihe on, miten mie saan tuon hiffaamaan, että kapula suussakin voi istahtaa. Hmm.. Eli perinteiset ongelmat oman osaamisen ja osaamattomuuden kanssa;D

Jonkinmoista mörköikää tuntuu tuuppaavan päälle - on alkanu pöh-hähdyksiä kuulua. Kaikki pöhinän tienanneet tyypit on tähän mennessä päästy tarkistamaan ja nopiaan pikkuakka on sitten hiffannu ettei pöljäilylle ollukaan tarvetta ja kohteet on ollu vaarattomia;) Sistan kanssa on myös todettu, että kolmen koiran leikit ei oo kivoja. Deen, Lunkin ja Sistan kanssa käytiin yks päivä porukalla leikkimässä. Isot halus leikkiä enemmän keskenään ja sekös otti kakaraa päähän. Siispä pikkuakan piti juosta Deen perässä ja kerjätä räyräy_räyskäämällä_ huomiota. Ei mitään mukavaa kuunneltavaa ja Deelläkin palo jokuseen otteeseen hihat, mutta eipä silläkään ollu mitään vaikutusta äänenkäyttöön. Aaaarght!

Pakkaskelien päättymistä ootellaan melkoisen kärsimättöminä. Varsinkin, kun kakarakoiralle piti taas noukata uus antibioottikuuri:( Nielutulehdus is back ja pakkaskelissä ulkoilu tekee - ylläri. ylläri - vaan hallaa eli rajattua ulkoilua. Oireet on vähäisiä, mutta huomattavissa, joten kokeillaan nyt vielä parannella lääkekuurilla, kun semmonen mahollisuus tarjottiin. Voisi jopa sanoa, että alkaapi turhauttaa. Lämpimämpiä kelejä odotellessa kuvatuksia väliajalta..

Kettuset hukkaset
 

Ajojahti

Lunki

Siiseli, oravien sukua :p

Densku-kuuraparta

Ihana päivä, ihana sää - tarkeni ulkonakin hengähtää!:)

Oisko juu, ihan vähän peritty ulkomuotoa Daimilta.. :o)

Nopeat syövät hitaat.. Ja pentu jää vauhdista..

Dodih! Kuvatiedostot alkaa löytymään ja uus kuvakansio lisätty eli lissää kuvia täältä:) Suurin osa kuvista silti tänpäiväsiä..

Sitä pitäis nyt sitten osata kirjotella vuosilukua 2010 edellisen kaks-nolla-nolla-ysi -numerosarjan sijaan.. Jonnekin hujahti jälleen kerran 365 päivää!?! Noh, jäihän 2009 vuodesta jotain konkreettista käteenkin: valmistumispaperit ja oma valmistumislahja; Sista-siiseli. Lunaa toki unohtamatta. Muilta osin tavoitteet lensikin siihen mappi-Ö:hön. No Depsu voi olla ylpeä tokoillusta voivoi-luokkavoitostaan, vaikka ykkönen jäikin saavuttamatta, ja testiluontoisesta mölli-evl:stä:) Lunski onnistui muutaman kerran valloittamaan mätsärituomarit - varsinaisissa näytelmissä akkojen kauneus jäi tuomaritädeiltä huomaamatta. Tai näytelmissä ja näytelmissä, kun kokonaista yhdessä moisessa käytiin! Tavoitteet 2010? Ainakin saada pikkulikasta yhteiskuntakelponen ja mahollisesti jopa viedä se näytillekin.  Lunallekin vois yrittää hakea virallisen näy-arvostelun. Tokotus-tavoitteiden kanssa kattellaan, mitä me saadaan aikaseks rävellettyä. On kaikki vähä vaiheessa nääs..

Joulu

"Siskolikalle piti kirjotella terveiset, kun meillon kuulemma tasajako näissä joulutohinoissa. Meillä ei tullu käymään sellanen partahemmo, jota joulupukiksi kuulin kutsuttavan. En sitte voinu vetää sitä parrasta, en kyllä tiedä, olisko mulla ollu siihen pokkaa. Tuo emäntä väitti, että joulupukkia ei sen takia näkyny, kun menin ja söin sen poron ennen aattoa! Se ei kuulemma jaksanu ilman reen- vetoapua tulla tänne pohjois-karjalaan asti. Pöh, sanon minä. Mun oma teoria on, että ei se vaan uskaltanu näyttää naamansa ku on kuullu, että tänne on tullu uus tehokas vahti.   Oli se silti muistanu meitä karvakuonojakin paketeilla. Herkut syötiin parempiin suihin heti (muut ei jättäny mulle yhtään ylimäärästä - kauheen ahneita!).. Yks vinku saatiin hajotettua hetkessä ja sen keräsivät mokomat heti parempaan talteen. Ois me sillä voitu vielä ihan hyvin leikkiä! Mut voi vitsi - yhestä paketista tuli ihan älyttömän kiva pehmokoirakin, joka vinkuu, kun siitä ottaa kiinni. Sekin joutu aattona jäähylle, kun alko kulemma muistuttamaan liikaa verikoiraa. Ja hetihän ne oli kurkkimassa suupieliin - multa irtos kuulemma viimonen kulmuri siinä leikin tiimellyksessä.  Nii, sen pehmokoiran sain sit vielä takasin, se kävi kuulemma pesussa välillä. " -terveisin Sista.

Uus vuos

Järjetöntä ilotulitteiden pauketta heti kun laki vaan salli - ja jokaisesta mahollisesta suunnasta sitä ryskettä kuulukin. Yllättävän rauhallista onkin ollu ennen uutta vuotta. Vaan satunnaisia pamauksia, kun joku ottanu etumatkaa uuteen vuoteen. Sistalle olikin jo toiset ilotulitukset. Joulukuun alussa seikkailtiin ulkosalla, kun kaupungissa ampuvat joulunavajaisten kunniaks raketit ilmaan. Niistä ei penne välittäny mitään -olihan tuota välimatkaakin ihan eri tavalla. Nyt oli vähä erimoinen meno pamausten osalta, nii joutu penne miettimään toiseen kertaan, jotta mitä tuolla ulkona tapahtuu. Korvat pystyssä kuunteli ja ihmetteli, jokaisessa huoneessa kipitti erikseen kattomassa ikkunoiden suuntaan. Hyvin kumminki rauhottu pitkille unille, kun vahtijaa ei sen kummemmin noteerattu. Perinteitä kunnioittaen illan ulkoilut jätettiin suosiolla väliin, mitä ny koirat tunki partsille ihmettelemään maailman menoa. Että melkosen rauhallista. Voi niitä reppanakoiria, jotka on taas uuden vuoden aikaan säikkyneet raketteja ja lähteneet karkuteille:( Otetaan mieluummin varman päälle.

Pennelin uuden vuoden kujeet tuli esille pari päivää vuoden vaihtumisen jälkeen, kun pikkuakka päätti harrastaa tuhotöitä. Ei siinä mitään, että se on keppostellut jos jonkinmoista pientä jo aiemmin, mutta nyt ehti tovin jos toisenkin miettiä, miten hyvää rukkasmateriaalia punaturkkisesta typystä saisi. (toim. huom. ipana on saanu edelleen pitää "kultakutrinsa".)

Uuden vuoden myötä vaihtu myös kone läppäriin eli opetellaan edelleen kirjottelemaan erilaisella näppiksellä. *kirj.häröjä riittää*. Reilut nelisen vuotta palvellut Fujitsun pöytäkone olis nyt ylimääräsenä nutkissa... Viime päivät onkin menny "näppärästi" vanhoja tiedostoja säilöessä talteen ja ohjelmia asennellessa. Mistä nuo kaikki kuva -ja videotiedostot oikeen kertyykin konetta täyttämään;D Muistoja, muistoja.. Tulipahan taas selattua kakaroittenki pentukuvia ja filminauhaa.. Liekkö täällä jo ollu, mutta Sista 12-vkoa, noutajanalku: http://s7.photobucket.com/albums/y261/littleescapee/videoita_loka09/?action=view&current=sistanoutaa.flv Itseasiassa, nyt kun pennulta on kulmuritki vaihtunu, nii kaivettiin taas noutokapula naftaliinista. Olihan tuo pennun mielestä kiva juttu:) Samaten 12-vkois filminpätkä Siiselistä: http://s7.photobucket.com/albums/y261/littleescapee/videoita_loka09/?action=view&current=sista12vko_smooth.flv On sille ehkä malttia tullu (verrattuna huomattavasti) lissää, vaikka melkonen vieteri osaa olla vieläki.. Ja pääasiahan oli saada ipanasta videomatskua talteen - näkee eron, miten se onkin kasvanu nopiaan! Aaton kuvat ja uudemmat kuvat onkin jossain tavoittamattomissa ainakin vielä toistaseks ja kuvanmuokkausohjelmatkin on vielä asentamatta.